Japaniassa

Vihdoin löytyi nettikahvila, tarkemmin sanottuna MediaCafe POPEYE.
Aloitetaan tarina lähdöstä ja lennosta. Valitettavasti usb-piuha kamerasta
unohtui kotiin, joten ennenkuin saadaan hommattua uusi, ei kuvia tapahtumista ole tarjolla.
Myös pihinä miehenä ei viitsi koko iltaa täällä vietellä, vaikka tunti ei maksakkaan kuin 360 jeniä
eli parisen euroa. Tästä syystä tarinointi jää vähemmälle. No ei hinta oikeasti ole syy, vaan
se etten jaksa painella loputtomiin alt+228 älle ja alt+246 ölle. Eli olen siis pihi sekä laiska.

Lähdimme perjantaina kolmen maissa kaupungille.
Kävimme täydentämässä matkatavaroitamme ostamalla muutamia
välttämättömyyksiä kuten partavaahtoa, hammasharjaa/tahnaa ja kalsareita.
Rautatientorilta bussi vei suoraan Helsinki-Vantaalle, jossa
tarkastukset sujuivat kivuitta. Lähtöselvitykseenkään ei tarvinnut jonottaa,
koska kentällä oli hienot automaatit, mistä pystyi passillaan ottamaan suoraan
lippunsa.
Oikeastaan ainoa harmillinen asia kentällä oli, että saamiamme
shekkilahjoja ei voinut vaihtaa käteiseksi viikonloppuna, koska varmennuspalvelu ei ole
viikonloppuisin käytössä. No oli meillä silti satoja tuhansia jenejä, kun vaihdoimme nostamamme
eurot Nordean vaihtopisteessä kurssilla 160jeniä per euro. Osakassa olisi saanut vaihtaa
161 jeniä per euro, joten emme kärsineet mainittavia vahinkoja ennakoimalla.
Porttimme 31 ulkopuolella paljastui, ettei lentomme ollutkaan suomalaisten
lomalento, vaan ilmeisesti japanilaisten välilento. Olisikohan kolme muuta
suomalaista ollut lisäksemme, ja muuten kone täynnä japanilaisia. Heti ensikosketus vieraaseen
kulttuuriin!
Lento lähti noin puoli tuntia myöhässä mikä ei helpottanut hieman hermostunutta mieltä.
Edellisestä lennosta, kun on tovi. Olisikohan edellinen lento ollut n.13 vuotta sitten
Islantiin, jolloin Icelandic Air tukholmasta Islantiin ei hoitanut hommia kovin mallikkaasti.
Korvat olivat laskun jälkeen kivuliaasti lukossa monta tuntia lennon jälkeen.
Helpotuksekseni nousu sujui varsin mallikelpoisesti kuuntelemalla korvalapuista japanilaista poppia ja jauhamalla
kuutta purkkaa. Ei mennyt korvat lukkoon eikä edes tuntunut vatsanpohjassa.
Ruoka tarjoiltiinkin melkein heti nousun jälkeen, Chicken teryakia. Menetteli.
Ruuan jälkeen tosin piti mennä vessaan, joka olikin kokoajan parin henkilön jonottama.
Siinä minun jälkeen oli pari nuorta japanilaistyttöä jonottomassa samaan vessaan, joten
en kehdannut käydä kunnon visiitillä. Tästä ujostelusta sain kärsiä loppulennon kauheilla
vatsakrampeilla ja pörinöillä, kun ilma yritti ulos.
Lentokone lensi parhaimmillaan karvan alle 12000 metrissä ja lämpötila koneen ulkopuolella
oli -56 astetta. Gps lcd-telkkareissa näytti leffojen välissä, kun lensimme esim. Uralin yli.
Paikkamme oli käytävällä, joten harmikseni on paljastettava, että kuvia pilvistä allamme, ei
tihku, ainakaan lähdöstä.
En saanut unta vatsapörineiden vuoksi, joten tuskallisten 9.5 tunnin päästä saavuimme vihdoin
sumuiselle Osaka Kansain saarilentokentälle.

Avainsanat: Lento // 1 Kommentti »